Ensimmäinen kouluvuosi onnistuneesti takana ja olotila ja mieli käytetystä ajasta on kaiken kaikkiaan hyvä. Prjoketeja oli loppujen lopuksi 4 kappaletta ja työmäärä oli melkoinen, mutta niin siitäkin sitten selvittiin. Hiuksia revittiin päästä, sormea näytettiin ja perkelettä huudeltiin, mutta lopputulos jokaisessa proggiksessa oman osallistumiseni osalta oli kuin ihmeen kaupalla halutun mukainen. Ei muutakuin kuuntelemahan!
Inner Space
Ensimmäinen ja ns "pääprojektini" oli "Inner Space". Alkujaan Kymäläisen Mikon kanssa perustettu proggis laajeni suht nopsaan Imatran ykköskannuttajaan Jarnoon ja sitten sitä oltiinkin reeniksellä hiomassa neljää biisiä. Sävellystyö meni jotakuinkin puoliksi mitä biiseihin tulee: Darker Shade of Gray ja Human Variant olivat allekirjoittaneen käsialaa ja jäljelle jäävät The Lonely Appletree ja Fight Depression or Don´t syntyivät Kymäläisen kynästä. Sanoituspuolesta vastasi aikalailla yksinomaan Mikko, mutta sovituspuoli hoidettiin yhdessä. Miksauksesta sen verran, että mikäli Jarnoa ei olisi ollut niin kusessa oleminen olisi ollut Mikon ja minun osalta tosiasia. Imatran atomikello on Jumala! Koetimme poistua omilta mukavuusalueiltamme musiikillisesti ja annoimme kaikille ideoille ainakin mahdollisuuden. Lopputulos? Songs over musical attributes.
Abdominal Crunch
Abdominal Crunch olikin sitten muutaman muun luokkalaiseni pääprojekti johon minut pyydettiin hoitamaan vokaalipuolta Villen kera. Hassua äänissämme sinänsä oli se, että ne menivät ihan helvetin hyvin yhteen vaikka ovatkin niin sanotusti eri "genreistä" (Minä dödis ja Ville Black Metal). Sen enempää en osaa itse kappaleista sanoa koska toimin pääasiassa vain studiossa omien suorituksieni aikana, mutta no ainakin lopputulos saa varmaan herkemmän yksilön kakkaamaan housuunsa. Just as planned, I presume.
Chill Dara Codlata
Chill Dara Codlata:lle kävin naputtelemassa vain bassot nauhalle studiomuusikon ominaisuudessa. Proggis oli aika mielenkiintoinen ja nautin tekemisestä sen parissa suuresti sillä kädet bassosovituksien osalta olivat aika vapaat. Jälkeenpäin ei ainakaan ole sanottu että paskaa oli joten oletan naputteluiden menneen ainakin kohtalaisen hyvin kokonaisuutta ajatellen. Ihanan orgaanisen kuuloista akustismeininkiä!
Themata
Themata. Ensimmäisiä vedoksia kuunnellessani olin paskoa housuihini. Tuleva kokonaiskesto 14 minuuttia, massiivinen progemetallijärkäle, jossa iskujen paikat lasketaan yhtälöllä. Maestrot Saku&Jonne saivat jotakin semmoista aikaan että huhhuh ja vieläpä suurimmaksi osaksi tietokoneella. Kitarat ja bassot on vedetty DI:nä, mutta kaikki muu on käsittääkseni pianoMIDIä ja hiirellä klikkailtuja iskuja. Siihen sitten pyydettiin vetämään vokaalit päälle ja mielellään kirjoittamaan sanatkin. Hirveästi en osaa projektin kulusta kertoa koska käväisin taas studiossa vetämässä vain oman osuuteni eli voksut, mutta no hyvältä tuo siitä huolimatta kuulostaa. Autistimetallia Falloutin maailmasta, nauttikaa.
Kiitos Anni, Samuel, Ville, Jarno, Mikko, JoonasL, Saku ja Jonne mielenkiintoisista projekteista ja kiitos muillekin ihmisille mahtavasta kouluvuodesta ja kaikesta mitä teiän kanssa puuhailtiin ja mitä teiltäkin opin! Ensi vuonna sitten koulun osalta uudet kujeet. Kesällä tiedossa ainakin puuhailua Audio Incogniton parissa, Carun reenejä ihan himona ja ehkä jopa jotain omaakin säätöä. Vi ses!
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
lauantai 14. toukokuuta 2011
Idols - Musiikki teollisuudessa
Tulikin sitten kirjoitettua tällä kertaa hieman enemmänkin. Kyseessä oli tehtävänanto musiikkibisneksen perusteiden kurssilta ja valitsin esseeni aiheeksi Idolsin. Pitkää teksiä ja paljon asiaa, mutta jos ei muuta niin kaikelle löytyy jonkin asteinen lähde; esim NYtimes, New York Daily News, stat.fi ja ifpi.fi.
Idols - Musiikki teollisuudessa
Johdanto
Tänä päivänä ei juuri ole ihmistä, joka ei tietäisi, mikä on "Idols". Ilmiö on levinnyt jotakuinkin kymmenessä vuodessa kirjaimellisesti maailman joka kolkkaan ja kaikkia siihen liittyviä julkaisuja kuten "Idols-extroja", nettisivuja, blogeja ja fanisivuja seurataan päivittäin kaikkialla. Siis todellakin kaikkialla. Ilmiö on ohittanut suosiossa kauan hallineen "kykykilpailun" Euroviisut jo pitkän aikaa sitten monen kaulan mitalla. Sen kuvan minkä ohjelma ja sen tekijät haluavat kilpailusta antaa on, että tarkoituksena on etsiä uusia häkellyttävän lahjakkaita tähtiä tuikkimaan musiikki- ja viihdetaivaalle. Todellisuus on kuitenkin monissa tapauksissa toinen. Kun katsoo hieman tarkastelevammalla silmällä lavasteiden taakse ei tilanne olekaan enää niin glamour; Idols ja kaikki muut enemmän tai vähemmän vastaavat TosiTV-ohjelmat ovat bisnestä ja kuten aina ennenkin, on tälläkin bisneksellä tarkoituksena tehdä rahaa.
Formaatti ja sen taustat
Koko formaatti on saanut alkunsa Uudesta-Seelannista 1999 "Popstars" nimisestä ohjelmasta. Tuottaja Jonathan Dowling myi konseptin oikeudet Australialaiselle Screentimelle, mistä ne sittemmin myytiin TresorTV:lle saksaan. Brittiläinen TV-tuottaja/manageri Simon Fuller, joka tunnetaan muun muassa S Club 7:n ja Annie Lennoxin managerina, sai ohjelmasta ja sen formaatista idean ja loi "Pop-Idol" konseptin. Formaatti lähti käyntiin "virallisesti" Britanniasta ohjelmalla "Pop-Idol" vuonna 2001 ja sen valtavan suosion myötä amerikkalainen televisioyhtiö FOX ja 19 Entertainment kiinnostuivat konseptista. American Idol: The Search for a Superstar-ohjelmaa alettiin esittää FOXilla kesäkuun 11. 2002 ja se oli sen kesän suurimpia hittejä ja kasvoi nopeasti televisio-ohjelmasta ilmiöksi. Vuoteen 2005 mennessä American Idolista oli tullut suurin ohjelma USA:ssa, ja tämän aseman se piti seuraavat kuusi vuotta. Tähän päivään mennessä ohjelmaa on tuotettu 11 tuotantokautta (joista viimeisin on vielä kesken).
Ohjelman katsojaluvut puhuvat puolestaan. Ensimmäisen tuotantokauden aloitusjakso keräsi "vaivaiset" 9,85 miljoonaa katsojaa kun taas kauden päätösjaksoa seurasi 23,02 miljoonaa amerikkalaista. Seuraavien kausien katsojaluvut ovat olleet aina keskimäärin 30 miljoonaa ja American Idolia pidetään suosituimpana ohjelmana Amerikkalaisen television historiassa, ohittaen supersuositut ohjelmat kuten All in the Family ja The Cosby Show. Valtaisan suosion ansiosta formaatti on levinnyt koko maailmaan; emo-ohjemaa esitetään yli sadassa maassa ja sen lisäksi noin 40 maalla on oma versionsa - kukin omassa maassaan miltei samassa mittakaavassa suosittu. Suomen Idols keräsi vuonna 2007 keskimäärin yli miljoona television katselijaa ruutujen ääreen eikä tilanne ole muuttunut tänäkään vuonna: viikolla 9 Idolsia seurasi 1 077 000 suomalaista. Jopa Idols-extra-lähetykset keräävät satoja tuhansia katsojia suomessa.
Ohjelma on siis TosiTVtä ja sen formaatti on seuraava:
"The program aims to discover the best singer in the country where the winner is determined by the viewers."
- American Idol, Wikipedia
Ohjelma etenee vaihe vaiheelta, jossa alkupäässä kilpailijoiden jatkoon pääsystä päättävät yksinomaan tuomarit. Kilpailijoiden edettyä semifinaaleihin asti annetaan yleisölle valta päättää jatkoon pääsijät äänestyksen kautta. Tuomarit jäävät tässä vaiheessa päätäntävallaltaan vähäiseen rooliin, mutta ovat silti mukana kommentoimassa kilpailijoiden esityksiä ja erityistapauksissa, kuten tasatilanteissa, antamassa ylimääräisen äänensä. Näin tapahtuu kuitenkin todella harvoin kilpailun semifinaali- ja varsinkin finaalivaiheessa. Tuomarit ovat aina musiikkialan ammattilaisia kuten tuottajia tai menestyneitä artisteja/esiintyjiä kuten esimerkiksi Paula Abdul, Simon Cowell ja Randy Jackson. Tuomarikokoonpano on muuttunut vuosien varrella ja tätä nykyä ohjelmassa on usein myös vierailevia tuomareita amerikan artistikentältä; Lionel Richie, Gene Simmons, Neil Patrick Harris, Shania Twain ja niin edelleen. Tuomareina suomessa ovat toimineet muun muassa Jone Nikula, Asko Kallonen, Patric Sarin ja Nina Tapio. Tuomareiden lisäksi tärkeässä roolissa ohjelman kulkua ovat juontajat. Amerikassa Ryan Seacrest on juontanut kaikkia tuotantokausia kun taas suomessa kokoonpano on vaihtunut aika usein; juontotehtäviä ovat hoitaneet esimerkiksi Jani Toivola, Heikki Paasonen, Ellen Jokikunnas ja Niina Herala.
Kilpailun voittajalle annetaan levytyssopimus suurelle levy-yhtiölle ja sen lisäksi myös managerointisopimus 19 Managementiltä. Näiden lisäksi voittaja allekirjoittaa useita muita tuottoisia sopimuksia. Miltei aina myös muut finalistit saavat sopimustarjouksia ja pääsevät kiertämään amerikkaa suurien levy-yhtiöiden alaisuudessa. Suomessa kilpailu etenee samalla kaavalla ja voittajan palkkiot ovat samaa luokkaa. Kilpailun voittajat ja myös lukuiset muut finalistit ovat miltei poikkeuksetta kaikki sainattuna Sony BMG:lle ja ovat kiertäneet suomea jo useamman vuoden.
Artistin asialla?
Formaatti ei ole kuitenkaan jäänyt kritiikittä. Amerikan Yhdysvalloissa on useita tapauksia, joissa yleisöäänestyksessä on ollut jotakin vikaa ja sitä ylläpitänyttä lafkaa AT&T:tä on syytetty äänestystuloksien tai itse äänestämisen manipuloinnista esimerkiksi kausilla kolme (Jennifer Hudsonin putoaminen) ja kaksi (Ruben Stubbard VS. Clay Aiken). Myös Suomessa äänestystuloksien todenperäisyyttä on myös epäilty miltei jokaisella tuotantokaudella.
"Onko jengi niin sinisilmäistä, ettei ketään ihmetyttänyt jo Suomen Idolsin ensimmäisenä kautena, miten ja miksi Suomen menestynein Idoli (Antti Tuisku) jäi kolmanneksi? Miten Pete Parkkonen suosiosta huolimatta jää tänä vuonna himmeille sijoille tai miksi Ilkka Jääskeläinen voitti toisen tuotantokauden?"
- Jaajo Linnonmaa 25.11.2008
Kaikkien epäilyjen lisäksi on kyseenalaistettava myös kilpailuun osallistuvien etujen ajaminen ja hyvinvointi jo kilpailun alkuvaiheista lähtien. Alkupään karsinnoissa kilpailijoiden valinta menee seuraavasti:
1. Kilpailija laulaa kameralle pienessä kopissa, jossa hän saa yksinkertaisen palautteen; jatkoon tai ei. Se kuka tai ketkä arvion antavat on täysi mysteeri
2. Kopista selvinny kilpailija pääsee tuomareiden eteen laulamaan. Tässä vaiheessa päätäntävalta on pääosin tuomareilla, mutta päätöstä ei tehdä aina vain laulutaitojen perusteella. Jatkoon pääsyyn vaikuttaa suuresti myös osallistujan luonne, ulkonäkö (kannattaa katsoa finaalijaksoja; "epäkaupallisen" näköiset kilpailijat on karsittu jo kauan aikaa sitten) ja monet muut jopa käsittämättömät ulkomusiikilliset tekijät. On myös oletettava, että tässä vaiheessa tuomarit voivat vastaanottaa käskyjä "ylemmiltä" tahoilta koskien kilpailijan jatkoon päästämistä tai ei.
3. Kilpailun seuraavassa vaiheessa jatkoon pääsystä päättävät edelleenkin tuomarit. Tässäkin kohtaa tuotantoyhtiön edustajilla voi olla sormensa pelissä.
Jos kilpailun tarkoitus on etsiä parhainta esiintyjää osallistujien joukosta on kummallista, että kilpailun alkupuolella ruutuaikaa saa myös vähemmän lahjakkaita ja jopa naurettavia esityksiä. Omaa taitamattomuuttaan tajuamaton osallistuja päästetään kameroiden eteen nolaamaan itsensä vain ja ainoastaan viihdearvon perusteella. Mitä enemmän draamaa, komediaa tai hallitsemattomia tunteita tuotantotiimi arvioi kilpailijan tallennuttavan nauhalle, sitä suuremmalla todennäköisyydellä me saamme seurata häntä sitten sunnuntai-iltana televisiosta. Tämä prosessi pätee Amerikassa, Suomessa ja hyvin todennäköisesti myös kaikkialla muualla maailmassa. Periaatteessa tuotantotiimi käyttää siis ihmisten unelmia törkeästi hyväkseen luodakseen katsojille mielenkiintoista TVtä - ja samalla tehdäkseen rahaa. Amerikoissa arviot kilpailun todenmukaisesta etenemisestä ovat äärimmäisen kyseenalaisia. New York Daily News uutisoi 2009, että kahdeksannen tuotantokauden finaalinelikko olisi valittu etukäteen tuotantotiimin johdosta. Lehdelle asian paljasti "ohjelman työryhmään kuulunut naishenkilö". Työntekijän mukaan asiasta oli päätetty jo aiemmin kulissien takana ja kärkinelikon valinnassa on otettu huomioon laulajien kaupallinen potentiaali sekä heidän elämäntarinansa kiinnostavuus ja tyylinsä verrattuna kisassa aikaisemmin menestyneihin tähtiin.
"The producers want Danny and Alex. They have potential commercially, good image and intresting background stories"
-New York daily Newsin nimetön lähde, 2009
Lukuja ja sopimuksia
Vuonna 2008 Fox Broadcasting, American Idolin tuotantoyhtiö, nettosi mainostuloilla 903 miljoonaa dollaria kaksinkertaistaen kolmen vuoden takaisen tuloksensa. Summaan ei kuitenkaan sisälly muun muassa royalteja tai sponsorisopimuksia joten FOXin kassaan kilisi siis yli miljardi amerikan dollaria. Jaksokohtaisesti American Idol tuottaa noin 7 miljoonaa per puoli tuntia. Keskimäärin ohjelma tuottaa siis noin 230 000 dollaria per minuutti. Viime aikoina American Idolin suosio on ollut laskussa, mutta jollain käsittämättömällä tavalla ohjelma on samaan aikaan kasvattanut rahallista tulostaan.
"They are just raking in the money, hand over fist. There are certain things that ‘American Idol’ does not do well, like selling DVDs. But the whole industry is moving toward a different model where deciding whether something is a hit or not is not just based on how much you charge for 30 seconds of advertising.”
- Brad Adgate, vanhempi tutkimusjohtaja (Horizon Media), NYTimes
Lisäksi täytyy ottaa huomioon kuinka paljon kilpailussa menestyneet osallistujat tuottavat taustalla toimivalle yhtiölle. Esimerkiksi vuonna 2007 Ari Koivusen ja Kristian Meurmannin esikoislevyt tuottivat Sony BMG:lle arviolta 800 000 euroa - ja tämä vain muutamassa kuukaudessa. Sonyllä on listoillaan tällä hetkellä 7 Idols-artistia - muun muassa Anna Abreu, jonka levyjä on yhteensä myyty noin 170 000 kappaletta. Amerikassa ensimmäisen tuotantokauden voittajan Kelly Clarksonin levyjä on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ja myös muiden American Idoleiden levymyynnit ovat miljoona luokkaa. Artistit ovat myös saaneet useita palkintoja kuten Grammyjä.
Kuinka paljon artistit sitten näkevät näistä tienatuista summista? Suomessa heille on tarjolla 5-7% levymyynnistä enkä epäile yhtään etteikö prosenttiosuus olisi amerikassa jopa pienempi. Kakku jakaantuu suomessa jotakuinkin seuraavasti: myyntihinnasta kaupalle 16,95 vähennetään tekeminen ja painatus, mainostus, ja formaattimaksut. Tämän jälkeen jaettavaksi jää 4-5 euroa josta seitsemänkin prosenttia on 0,28 - 0,35e. Tämän mukaan Anna Abreu on siis kolmessa vuodessa kolmella levyllään tienannut itselleen 201705 euroa ja SonyBMG:lle 2 679795 euroa. Yllämainittu Ari Koivunen pääsi vuonna 2007 yli 81 000 euron vuosituloihin samalla ansaiten Sonylle yli miljoona euroa. Menestyvän suomalaisen idols-tähden keskimääräiset vuositulot ovat siis noin 75 000 euroa. Tässä täytyy kuitenkin painottaa sanaa menestyvä hyvinkin paljon
Artistin takana seisova levy-yhtiö pitää huolen artistista niin kauan kun hän tuo taloon rahaa ja myy. Mikäli näin ei tapahdu joutuu allekirjoitettu sopimus aika nopeasti silppuriin; esimerkiksi toisen tuotantokauden Roni Tran allekirjoitti vuonna 2006 sopimuksen Sony BMG:n kanssa, mutta esikoisalbumi floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Tranin sopimus irtisanottiin, mutta levy-yhtiön virallisen lausunnon mukaan huono myynti ei ollut tähän syynä. Toinenkin toisen tuotantokauden kilpailija, Agnes Pihlava, allekirjoitti sopimuksen Sonyn kanssa, mutta on viimeisimpien tietojen mukaan töissä kaupan kassalla. Tällä hetkellä suomessa ainoat idols-taustaiset edelleen menestyvät artistit ovat Antti Tuisku ja Anna Abreu, joista ensimmäinen on kaavasta poiketen tällä hetkellä Warnerin listoilla.
Idols voittajaan kohdistuva viehätys ja into laskee hyvin nopeasti ja varsinkin suomessa. Jokaisen esiintyjän tapauksessa esikoislevy on myynyt hienosti ja sitä seuranneet julkaisut huomattavasti vähemmän.
Artistilla on siis täysi työ ylläpitää suosiotaan idols-nosteen lakattua auttamasta. Se kuinka paljon levy-yhtiö osallistuu kyseiseen toimintaan on täysi arvoitus. Ilkka Jääskeläinen, toisen tuotantokauden voittaja, jonka ura floppasi jo alkutekijöissään mainitsi viihdeuutisten haastattelussa vuonna 2008, että hänen levynsä tehtiin hutiloiden.
"Niitä laulullisia vahvuuksia, joita itselläni on - niitä kuitenkin on - ei käytetty ensimmäisellä levyllä. Jouduin laulamaan silloin niin kiirellä."
-Ilkka jääskeläinen, 2008
Amerikkalaiset Idolit menestyvät kotimaassaan huomattavasti paremmin myyntien osalta, mutta ovat käsittämättömien rajoituksien alaisina heti sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien. Jokainen allekirjoittanut on siitä hetkestä lähtien käytännöllisesti katsoen 19 Entertainmentin ja sitä kautta Simon Fullerin omaisuutta. Joka ikinen heidän uraansa liittyvä seikka (esim. merchandice, keikat, kiertueet, sponsorisopimukset) arvioidaan, suunnitellaan ja päätetään managerointi tiimin toimesta eikä artistilla itsellään ole sananvaltaa lainkaan. Mikäli artisti rikkoo sopimusta millään tavalla on sakoksi asetettu 5 miljoonaa dollaria.
"The producer has the right to record any and all behavior of the contestant in and in connection with the series and use the contestant´s likeness, voice and any other biographical material, wheter true or false, any way they want to
- Pieni osa sopimuksen tekstistä
Kelly Clarkson yritti aikoinaan taistella itseään irti sopimuksestaan siinä tietenkään onnistumatta. Hän kuitenkin onnistui jossain määrin saamaan kontrollia omaan musiikkiinsa muun muassa tyylin suhteen ja kenen tuottajan kanssa hän työskentele. Valitettavasti hänen tapauksensa on jotakuinkin ainoa laatuaan ja lukuisat artistit joutuvat vain kestämään "Slavetracktiään".
Loppusanat
Kilpailuun osallistuva, niin suomessa kuin muualla, ei aina välttämättä ymmärrä ohjelman realiteetteja ja sen takana toimivaa koneistoa. Kaiken ohjelmassa tapahtuvan toimeenpanijana ja suvereenina hallitsijana toimii tuotantoyhtiö, amerikassa FOX ja suomessa sen yksi osa Fremantle Media, joka on yksi suurista viihdeteollisuuden osista ja tässä haluankin painottaa sanaa teollisuus. Koko Idol-formaatin voisi kuvitella valtavana tehtaana, jossa raaka-aineena toimivat kilpailijat ja koneen käyttäjinä tuotantoyhtiö ja sen edustajat. Realistisesti ajateltuna on koneen ainoa tarkoitus tuottaa lopputuotteenaan katsojalukua eli rahaa. Formaatti on onnistunut koko maailmassa sokaisemaan suuret massat käyttäen hyväkseen unelmien tavoittelua ja poptähteyden glamourisointia. Kilpailu saa aikaan osallistujissa hysteeristä uskoa uuden malliseen amerikkalaiseen unelmaan, jonka mukaan jokaisesta voi tulla rikas ja ennen kaikkea ihailtu pop-tähti.
Ohjelma on muovannut muiden TosiTV-sarjojen kanssa käsittämättömällä tavalla, kuitenkin kenties tahattomasti, mielikuvaa tähteydestä ja julkisuudesta kaikkialla maailmassa. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana suurien massojen mieliin on pinttynyt kuva tähteydestä ja julkisuudesta itseisarvona. Tämä taas on johtanut oikeasti taitavien muusikoiden ja taiteilijoiden marginalisoitumiseen. Ei suurella levy-yhtiöllä ole mikään pakko ottaa listoilleen oikeasti mielenkiintoista ja taitavaa artistia kun on tarjolla lukuisia valmispakkauksia, joista kukin myy hyvin oman aikansa. Kun yksi on lypsetty loppuun on uudella jo nimi sopimuksessa ja mikä parhainta lehtien kansissa. Yhtiölle summaantuva työmäärä ja vaadittava vaivannäkö on formaattivoittajan kohdalla huomattavasti pienempi kuin mitä se olisi ns. tavallisen artistin kohdalla.
Amerikassa Idolsin arvioidaan tulleen tiensä päähän ja mikäli näin on ei kestä kauaa kun sama tapahtuu niin suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ikävä kyllä TosiTV ei kuole koskaan ja tuotantoyhtiöt tulevat keksimään aina uusia tapoja tienata rahaa. Formaattitelevisio kilpailuineen on jättänyt pois pyyhkiytymättömän jälkensä musiikkiteollisuuteen; kertakäyttöisyys ja eritoten nopeat voitot ratkaisevat. Samaan aikaan myös musiikkia kuuntelevien massojen keskittymiskyky on laskenut ja mikäli tilanne jatkuu saman tulee se myös laskemaan jatkossakin. Artisteista ja musiikista itsessään on tullut kertakäyttötavaraa, jolla täytetään suurimpien radioiden soittolistat aina muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Toki formaatti on luonut joitakin suurempaakin suurempia tähtiä maailman laajuisesti ja osa tekee jopa kunnioitettavaa materiaalia. Ohjelma itse onnistuu myös viihdyttämään katsojaansa ja itsekin myönnän seuranneeni mielenkiinnolla sen kulkua niin jenkkiversiossa kuin suomalaisessakin. Silti näkisin ohjelman syvääluotaavamman ja pitkäaikaisen vaikutuksen lähinnä negatiivisena, mitä tulee musiikkiin yleisellä tasolla.
Idols - Musiikki teollisuudessa
Johdanto
Tänä päivänä ei juuri ole ihmistä, joka ei tietäisi, mikä on "Idols". Ilmiö on levinnyt jotakuinkin kymmenessä vuodessa kirjaimellisesti maailman joka kolkkaan ja kaikkia siihen liittyviä julkaisuja kuten "Idols-extroja", nettisivuja, blogeja ja fanisivuja seurataan päivittäin kaikkialla. Siis todellakin kaikkialla. Ilmiö on ohittanut suosiossa kauan hallineen "kykykilpailun" Euroviisut jo pitkän aikaa sitten monen kaulan mitalla. Sen kuvan minkä ohjelma ja sen tekijät haluavat kilpailusta antaa on, että tarkoituksena on etsiä uusia häkellyttävän lahjakkaita tähtiä tuikkimaan musiikki- ja viihdetaivaalle. Todellisuus on kuitenkin monissa tapauksissa toinen. Kun katsoo hieman tarkastelevammalla silmällä lavasteiden taakse ei tilanne olekaan enää niin glamour; Idols ja kaikki muut enemmän tai vähemmän vastaavat TosiTV-ohjelmat ovat bisnestä ja kuten aina ennenkin, on tälläkin bisneksellä tarkoituksena tehdä rahaa.
Formaatti ja sen taustat
Koko formaatti on saanut alkunsa Uudesta-Seelannista 1999 "Popstars" nimisestä ohjelmasta. Tuottaja Jonathan Dowling myi konseptin oikeudet Australialaiselle Screentimelle, mistä ne sittemmin myytiin TresorTV:lle saksaan. Brittiläinen TV-tuottaja/manageri Simon Fuller, joka tunnetaan muun muassa S Club 7:n ja Annie Lennoxin managerina, sai ohjelmasta ja sen formaatista idean ja loi "Pop-Idol" konseptin. Formaatti lähti käyntiin "virallisesti" Britanniasta ohjelmalla "Pop-Idol" vuonna 2001 ja sen valtavan suosion myötä amerikkalainen televisioyhtiö FOX ja 19 Entertainment kiinnostuivat konseptista. American Idol: The Search for a Superstar-ohjelmaa alettiin esittää FOXilla kesäkuun 11. 2002 ja se oli sen kesän suurimpia hittejä ja kasvoi nopeasti televisio-ohjelmasta ilmiöksi. Vuoteen 2005 mennessä American Idolista oli tullut suurin ohjelma USA:ssa, ja tämän aseman se piti seuraavat kuusi vuotta. Tähän päivään mennessä ohjelmaa on tuotettu 11 tuotantokautta (joista viimeisin on vielä kesken).
Ohjelman katsojaluvut puhuvat puolestaan. Ensimmäisen tuotantokauden aloitusjakso keräsi "vaivaiset" 9,85 miljoonaa katsojaa kun taas kauden päätösjaksoa seurasi 23,02 miljoonaa amerikkalaista. Seuraavien kausien katsojaluvut ovat olleet aina keskimäärin 30 miljoonaa ja American Idolia pidetään suosituimpana ohjelmana Amerikkalaisen television historiassa, ohittaen supersuositut ohjelmat kuten All in the Family ja The Cosby Show. Valtaisan suosion ansiosta formaatti on levinnyt koko maailmaan; emo-ohjemaa esitetään yli sadassa maassa ja sen lisäksi noin 40 maalla on oma versionsa - kukin omassa maassaan miltei samassa mittakaavassa suosittu. Suomen Idols keräsi vuonna 2007 keskimäärin yli miljoona television katselijaa ruutujen ääreen eikä tilanne ole muuttunut tänäkään vuonna: viikolla 9 Idolsia seurasi 1 077 000 suomalaista. Jopa Idols-extra-lähetykset keräävät satoja tuhansia katsojia suomessa.
Ohjelma on siis TosiTVtä ja sen formaatti on seuraava:
"The program aims to discover the best singer in the country where the winner is determined by the viewers."
- American Idol, Wikipedia
Ohjelma etenee vaihe vaiheelta, jossa alkupäässä kilpailijoiden jatkoon pääsystä päättävät yksinomaan tuomarit. Kilpailijoiden edettyä semifinaaleihin asti annetaan yleisölle valta päättää jatkoon pääsijät äänestyksen kautta. Tuomarit jäävät tässä vaiheessa päätäntävallaltaan vähäiseen rooliin, mutta ovat silti mukana kommentoimassa kilpailijoiden esityksiä ja erityistapauksissa, kuten tasatilanteissa, antamassa ylimääräisen äänensä. Näin tapahtuu kuitenkin todella harvoin kilpailun semifinaali- ja varsinkin finaalivaiheessa. Tuomarit ovat aina musiikkialan ammattilaisia kuten tuottajia tai menestyneitä artisteja/esiintyjiä kuten esimerkiksi Paula Abdul, Simon Cowell ja Randy Jackson. Tuomarikokoonpano on muuttunut vuosien varrella ja tätä nykyä ohjelmassa on usein myös vierailevia tuomareita amerikan artistikentältä; Lionel Richie, Gene Simmons, Neil Patrick Harris, Shania Twain ja niin edelleen. Tuomareina suomessa ovat toimineet muun muassa Jone Nikula, Asko Kallonen, Patric Sarin ja Nina Tapio. Tuomareiden lisäksi tärkeässä roolissa ohjelman kulkua ovat juontajat. Amerikassa Ryan Seacrest on juontanut kaikkia tuotantokausia kun taas suomessa kokoonpano on vaihtunut aika usein; juontotehtäviä ovat hoitaneet esimerkiksi Jani Toivola, Heikki Paasonen, Ellen Jokikunnas ja Niina Herala.
Kilpailun voittajalle annetaan levytyssopimus suurelle levy-yhtiölle ja sen lisäksi myös managerointisopimus 19 Managementiltä. Näiden lisäksi voittaja allekirjoittaa useita muita tuottoisia sopimuksia. Miltei aina myös muut finalistit saavat sopimustarjouksia ja pääsevät kiertämään amerikkaa suurien levy-yhtiöiden alaisuudessa. Suomessa kilpailu etenee samalla kaavalla ja voittajan palkkiot ovat samaa luokkaa. Kilpailun voittajat ja myös lukuiset muut finalistit ovat miltei poikkeuksetta kaikki sainattuna Sony BMG:lle ja ovat kiertäneet suomea jo useamman vuoden.
Artistin asialla?
Formaatti ei ole kuitenkaan jäänyt kritiikittä. Amerikan Yhdysvalloissa on useita tapauksia, joissa yleisöäänestyksessä on ollut jotakin vikaa ja sitä ylläpitänyttä lafkaa AT&T:tä on syytetty äänestystuloksien tai itse äänestämisen manipuloinnista esimerkiksi kausilla kolme (Jennifer Hudsonin putoaminen) ja kaksi (Ruben Stubbard VS. Clay Aiken). Myös Suomessa äänestystuloksien todenperäisyyttä on myös epäilty miltei jokaisella tuotantokaudella.
"Onko jengi niin sinisilmäistä, ettei ketään ihmetyttänyt jo Suomen Idolsin ensimmäisenä kautena, miten ja miksi Suomen menestynein Idoli (Antti Tuisku) jäi kolmanneksi? Miten Pete Parkkonen suosiosta huolimatta jää tänä vuonna himmeille sijoille tai miksi Ilkka Jääskeläinen voitti toisen tuotantokauden?"
- Jaajo Linnonmaa 25.11.2008
Kaikkien epäilyjen lisäksi on kyseenalaistettava myös kilpailuun osallistuvien etujen ajaminen ja hyvinvointi jo kilpailun alkuvaiheista lähtien. Alkupään karsinnoissa kilpailijoiden valinta menee seuraavasti:
1. Kilpailija laulaa kameralle pienessä kopissa, jossa hän saa yksinkertaisen palautteen; jatkoon tai ei. Se kuka tai ketkä arvion antavat on täysi mysteeri
2. Kopista selvinny kilpailija pääsee tuomareiden eteen laulamaan. Tässä vaiheessa päätäntävalta on pääosin tuomareilla, mutta päätöstä ei tehdä aina vain laulutaitojen perusteella. Jatkoon pääsyyn vaikuttaa suuresti myös osallistujan luonne, ulkonäkö (kannattaa katsoa finaalijaksoja; "epäkaupallisen" näköiset kilpailijat on karsittu jo kauan aikaa sitten) ja monet muut jopa käsittämättömät ulkomusiikilliset tekijät. On myös oletettava, että tässä vaiheessa tuomarit voivat vastaanottaa käskyjä "ylemmiltä" tahoilta koskien kilpailijan jatkoon päästämistä tai ei.
3. Kilpailun seuraavassa vaiheessa jatkoon pääsystä päättävät edelleenkin tuomarit. Tässäkin kohtaa tuotantoyhtiön edustajilla voi olla sormensa pelissä.
Jos kilpailun tarkoitus on etsiä parhainta esiintyjää osallistujien joukosta on kummallista, että kilpailun alkupuolella ruutuaikaa saa myös vähemmän lahjakkaita ja jopa naurettavia esityksiä. Omaa taitamattomuuttaan tajuamaton osallistuja päästetään kameroiden eteen nolaamaan itsensä vain ja ainoastaan viihdearvon perusteella. Mitä enemmän draamaa, komediaa tai hallitsemattomia tunteita tuotantotiimi arvioi kilpailijan tallennuttavan nauhalle, sitä suuremmalla todennäköisyydellä me saamme seurata häntä sitten sunnuntai-iltana televisiosta. Tämä prosessi pätee Amerikassa, Suomessa ja hyvin todennäköisesti myös kaikkialla muualla maailmassa. Periaatteessa tuotantotiimi käyttää siis ihmisten unelmia törkeästi hyväkseen luodakseen katsojille mielenkiintoista TVtä - ja samalla tehdäkseen rahaa. Amerikoissa arviot kilpailun todenmukaisesta etenemisestä ovat äärimmäisen kyseenalaisia. New York Daily News uutisoi 2009, että kahdeksannen tuotantokauden finaalinelikko olisi valittu etukäteen tuotantotiimin johdosta. Lehdelle asian paljasti "ohjelman työryhmään kuulunut naishenkilö". Työntekijän mukaan asiasta oli päätetty jo aiemmin kulissien takana ja kärkinelikon valinnassa on otettu huomioon laulajien kaupallinen potentiaali sekä heidän elämäntarinansa kiinnostavuus ja tyylinsä verrattuna kisassa aikaisemmin menestyneihin tähtiin.
"The producers want Danny and Alex. They have potential commercially, good image and intresting background stories"
-New York daily Newsin nimetön lähde, 2009
Lukuja ja sopimuksia
Vuonna 2008 Fox Broadcasting, American Idolin tuotantoyhtiö, nettosi mainostuloilla 903 miljoonaa dollaria kaksinkertaistaen kolmen vuoden takaisen tuloksensa. Summaan ei kuitenkaan sisälly muun muassa royalteja tai sponsorisopimuksia joten FOXin kassaan kilisi siis yli miljardi amerikan dollaria. Jaksokohtaisesti American Idol tuottaa noin 7 miljoonaa per puoli tuntia. Keskimäärin ohjelma tuottaa siis noin 230 000 dollaria per minuutti. Viime aikoina American Idolin suosio on ollut laskussa, mutta jollain käsittämättömällä tavalla ohjelma on samaan aikaan kasvattanut rahallista tulostaan.
"They are just raking in the money, hand over fist. There are certain things that ‘American Idol’ does not do well, like selling DVDs. But the whole industry is moving toward a different model where deciding whether something is a hit or not is not just based on how much you charge for 30 seconds of advertising.”
- Brad Adgate, vanhempi tutkimusjohtaja (Horizon Media), NYTimes
Lisäksi täytyy ottaa huomioon kuinka paljon kilpailussa menestyneet osallistujat tuottavat taustalla toimivalle yhtiölle. Esimerkiksi vuonna 2007 Ari Koivusen ja Kristian Meurmannin esikoislevyt tuottivat Sony BMG:lle arviolta 800 000 euroa - ja tämä vain muutamassa kuukaudessa. Sonyllä on listoillaan tällä hetkellä 7 Idols-artistia - muun muassa Anna Abreu, jonka levyjä on yhteensä myyty noin 170 000 kappaletta. Amerikassa ensimmäisen tuotantokauden voittajan Kelly Clarksonin levyjä on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ja myös muiden American Idoleiden levymyynnit ovat miljoona luokkaa. Artistit ovat myös saaneet useita palkintoja kuten Grammyjä.
Kuinka paljon artistit sitten näkevät näistä tienatuista summista? Suomessa heille on tarjolla 5-7% levymyynnistä enkä epäile yhtään etteikö prosenttiosuus olisi amerikassa jopa pienempi. Kakku jakaantuu suomessa jotakuinkin seuraavasti: myyntihinnasta kaupalle 16,95 vähennetään tekeminen ja painatus, mainostus, ja formaattimaksut. Tämän jälkeen jaettavaksi jää 4-5 euroa josta seitsemänkin prosenttia on 0,28 - 0,35e. Tämän mukaan Anna Abreu on siis kolmessa vuodessa kolmella levyllään tienannut itselleen 201705 euroa ja SonyBMG:lle 2 679795 euroa. Yllämainittu Ari Koivunen pääsi vuonna 2007 yli 81 000 euron vuosituloihin samalla ansaiten Sonylle yli miljoona euroa. Menestyvän suomalaisen idols-tähden keskimääräiset vuositulot ovat siis noin 75 000 euroa. Tässä täytyy kuitenkin painottaa sanaa menestyvä hyvinkin paljon
Artistin takana seisova levy-yhtiö pitää huolen artistista niin kauan kun hän tuo taloon rahaa ja myy. Mikäli näin ei tapahdu joutuu allekirjoitettu sopimus aika nopeasti silppuriin; esimerkiksi toisen tuotantokauden Roni Tran allekirjoitti vuonna 2006 sopimuksen Sony BMG:n kanssa, mutta esikoisalbumi floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Tranin sopimus irtisanottiin, mutta levy-yhtiön virallisen lausunnon mukaan huono myynti ei ollut tähän syynä. Toinenkin toisen tuotantokauden kilpailija, Agnes Pihlava, allekirjoitti sopimuksen Sonyn kanssa, mutta on viimeisimpien tietojen mukaan töissä kaupan kassalla. Tällä hetkellä suomessa ainoat idols-taustaiset edelleen menestyvät artistit ovat Antti Tuisku ja Anna Abreu, joista ensimmäinen on kaavasta poiketen tällä hetkellä Warnerin listoilla.
Idols voittajaan kohdistuva viehätys ja into laskee hyvin nopeasti ja varsinkin suomessa. Jokaisen esiintyjän tapauksessa esikoislevy on myynyt hienosti ja sitä seuranneet julkaisut huomattavasti vähemmän.
Artistilla on siis täysi työ ylläpitää suosiotaan idols-nosteen lakattua auttamasta. Se kuinka paljon levy-yhtiö osallistuu kyseiseen toimintaan on täysi arvoitus. Ilkka Jääskeläinen, toisen tuotantokauden voittaja, jonka ura floppasi jo alkutekijöissään mainitsi viihdeuutisten haastattelussa vuonna 2008, että hänen levynsä tehtiin hutiloiden.
"Niitä laulullisia vahvuuksia, joita itselläni on - niitä kuitenkin on - ei käytetty ensimmäisellä levyllä. Jouduin laulamaan silloin niin kiirellä."
-Ilkka jääskeläinen, 2008
Amerikkalaiset Idolit menestyvät kotimaassaan huomattavasti paremmin myyntien osalta, mutta ovat käsittämättömien rajoituksien alaisina heti sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien. Jokainen allekirjoittanut on siitä hetkestä lähtien käytännöllisesti katsoen 19 Entertainmentin ja sitä kautta Simon Fullerin omaisuutta. Joka ikinen heidän uraansa liittyvä seikka (esim. merchandice, keikat, kiertueet, sponsorisopimukset) arvioidaan, suunnitellaan ja päätetään managerointi tiimin toimesta eikä artistilla itsellään ole sananvaltaa lainkaan. Mikäli artisti rikkoo sopimusta millään tavalla on sakoksi asetettu 5 miljoonaa dollaria.
"The producer has the right to record any and all behavior of the contestant in and in connection with the series and use the contestant´s likeness, voice and any other biographical material, wheter true or false, any way they want to
- Pieni osa sopimuksen tekstistä
Kelly Clarkson yritti aikoinaan taistella itseään irti sopimuksestaan siinä tietenkään onnistumatta. Hän kuitenkin onnistui jossain määrin saamaan kontrollia omaan musiikkiinsa muun muassa tyylin suhteen ja kenen tuottajan kanssa hän työskentele. Valitettavasti hänen tapauksensa on jotakuinkin ainoa laatuaan ja lukuisat artistit joutuvat vain kestämään "Slavetracktiään".
Loppusanat
Kilpailuun osallistuva, niin suomessa kuin muualla, ei aina välttämättä ymmärrä ohjelman realiteetteja ja sen takana toimivaa koneistoa. Kaiken ohjelmassa tapahtuvan toimeenpanijana ja suvereenina hallitsijana toimii tuotantoyhtiö, amerikassa FOX ja suomessa sen yksi osa Fremantle Media, joka on yksi suurista viihdeteollisuuden osista ja tässä haluankin painottaa sanaa teollisuus. Koko Idol-formaatin voisi kuvitella valtavana tehtaana, jossa raaka-aineena toimivat kilpailijat ja koneen käyttäjinä tuotantoyhtiö ja sen edustajat. Realistisesti ajateltuna on koneen ainoa tarkoitus tuottaa lopputuotteenaan katsojalukua eli rahaa. Formaatti on onnistunut koko maailmassa sokaisemaan suuret massat käyttäen hyväkseen unelmien tavoittelua ja poptähteyden glamourisointia. Kilpailu saa aikaan osallistujissa hysteeristä uskoa uuden malliseen amerikkalaiseen unelmaan, jonka mukaan jokaisesta voi tulla rikas ja ennen kaikkea ihailtu pop-tähti.
Ohjelma on muovannut muiden TosiTV-sarjojen kanssa käsittämättömällä tavalla, kuitenkin kenties tahattomasti, mielikuvaa tähteydestä ja julkisuudesta kaikkialla maailmassa. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana suurien massojen mieliin on pinttynyt kuva tähteydestä ja julkisuudesta itseisarvona. Tämä taas on johtanut oikeasti taitavien muusikoiden ja taiteilijoiden marginalisoitumiseen. Ei suurella levy-yhtiöllä ole mikään pakko ottaa listoilleen oikeasti mielenkiintoista ja taitavaa artistia kun on tarjolla lukuisia valmispakkauksia, joista kukin myy hyvin oman aikansa. Kun yksi on lypsetty loppuun on uudella jo nimi sopimuksessa ja mikä parhainta lehtien kansissa. Yhtiölle summaantuva työmäärä ja vaadittava vaivannäkö on formaattivoittajan kohdalla huomattavasti pienempi kuin mitä se olisi ns. tavallisen artistin kohdalla.
Amerikassa Idolsin arvioidaan tulleen tiensä päähän ja mikäli näin on ei kestä kauaa kun sama tapahtuu niin suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ikävä kyllä TosiTV ei kuole koskaan ja tuotantoyhtiöt tulevat keksimään aina uusia tapoja tienata rahaa. Formaattitelevisio kilpailuineen on jättänyt pois pyyhkiytymättömän jälkensä musiikkiteollisuuteen; kertakäyttöisyys ja eritoten nopeat voitot ratkaisevat. Samaan aikaan myös musiikkia kuuntelevien massojen keskittymiskyky on laskenut ja mikäli tilanne jatkuu saman tulee se myös laskemaan jatkossakin. Artisteista ja musiikista itsessään on tullut kertakäyttötavaraa, jolla täytetään suurimpien radioiden soittolistat aina muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Toki formaatti on luonut joitakin suurempaakin suurempia tähtiä maailman laajuisesti ja osa tekee jopa kunnioitettavaa materiaalia. Ohjelma itse onnistuu myös viihdyttämään katsojaansa ja itsekin myönnän seuranneeni mielenkiinnolla sen kulkua niin jenkkiversiossa kuin suomalaisessakin. Silti näkisin ohjelman syvääluotaavamman ja pitkäaikaisen vaikutuksen lähinnä negatiivisena, mitä tulee musiikkiin yleisellä tasolla.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Ohi on 2/4
Joo.
Vähän on meinannut alkaa jo tässä mielenterveys rakoilla, mutta nyt on sentään jo osa takana
http://soundcloud.com/innerspacemusic/sets/soma/
Tämän ensimmäisen vuoden päästereoääniteprojekti on nyt valmis. Mitään sanottavaa ei oikeastaan ole. Ainakaan vielä sillä pää on aika tyhjä vielä toistaiseksi - kirjoittelen sitten lisää kun osaan kuunnella tuorein korvin nuita tuotoksia.
Vähän on meinannut alkaa jo tässä mielenterveys rakoilla, mutta nyt on sentään jo osa takana
http://soundcloud.com/innerspacemusic/sets/soma/
Tämän ensimmäisen vuoden päästereoääniteprojekti on nyt valmis. Mitään sanottavaa ei oikeastaan ole. Ainakaan vielä sillä pää on aika tyhjä vielä toistaiseksi - kirjoittelen sitten lisää kun osaan kuunnella tuorein korvin nuita tuotoksia.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Arviota pukkaa
Menee kyllä aika Caru-painoitteiseksi tämä julkaisupuoli, mutta menköön!
desibeli.net julkaisi ensimmäisenä virallisen kirjallisen arvion julkaisemastamme demosta "Concrete" ja voin ainakin sen verran sanoa, että omalta osaltani vetää hiljaiseksi..
"Julkaisukelpoisuutta puoltaa sekin, että enpä ole montaa tämän tyylipaletin ihan oikeatakaan levyä kuullut, jossa näinkin helposti saa selvän niin kepittelyn yksityiskohdista kuin huutolaulannan sanoituksistakin."
"Laulupuoli taasen muistuttaa enemmän maailman parhaaksi valitun kitarasankarimme ulosantia kuin arkkuosastometallin tuberkuloosista kärsivää entistä baritonia hengityskoneessa. Hyvä näin. "
Että huhhuh. Ei silti anneta nousta päähään - lukekaa arvio kokonaisuudessaan täältä ja suoraa palautetta arvostelun paikkaansapitävyydestäkin saa antaa.
desibeli.net julkaisi ensimmäisenä virallisen kirjallisen arvion julkaisemastamme demosta "Concrete" ja voin ainakin sen verran sanoa, että omalta osaltani vetää hiljaiseksi..
"Julkaisukelpoisuutta puoltaa sekin, että enpä ole montaa tämän tyylipaletin ihan oikeatakaan levyä kuullut, jossa näinkin helposti saa selvän niin kepittelyn yksityiskohdista kuin huutolaulannan sanoituksistakin."
"Laulupuoli taasen muistuttaa enemmän maailman parhaaksi valitun kitarasankarimme ulosantia kuin arkkuosastometallin tuberkuloosista kärsivää entistä baritonia hengityskoneessa. Hyvä näin. "
Että huhhuh. Ei silti anneta nousta päähään - lukekaa arvio kokonaisuudessaan täältä ja suoraa palautetta arvostelun paikkaansapitävyydestäkin saa antaa.
torstai 21. huhtikuuta 2011
"Vai että oikein musavideo"
Kiirusta on pitänyt edelleenkin, mutta nyt on yksi päänvaiva alta pois. Sain koostettua vihdoinkin viimeisimmän Virtojen keikan aikana kuvatun materiaalin jonkinlaiseen järkevään järjestykseen ja Carun ensimmäinen musiikkivideo "Gates of Hate" on nyt valmis ja kaiken kansan nähtävillä.
Kokemus oli sinänsä aika jäätävä. Idea kuvataltioinnista pulpahti mieleeni joskus helmikuun puolella vaikken edes silloin vielä tiennyt mitä kaikkeja realiteetteja moinen toiminta tulisi vaatimaan. Sain puhuttua mukaan täältä koulusta kuvapuolelta kaksi ihanaa naisihmistä heilumaan kameroiden kanssa. Tanja ja Ullis tekivät mahtavaa jälkeä ehkä hieman kyseenalaisista olosuhteista huolimatta; valaistuksen vähäisyys tai totaalinen puute, allekirjoittaneen jatkuva kysely/naputus/ressaaminen, humalaiset rokkikukkoilijat jne... Kuvamateriaalia työstettäväksi tuli kaiken kaikkiaan jotakuinkin 3-4 tuntia ja sitten muutaman viikon päästä alkoikin uuden opettelu - nimittäin leikkaaminen. Istuin kuvapuolen mäkkiluokassa koneen ääreen Tanjan kanssa ja sain lyhyen mutta sitäkin ytimekämmän opastuksen Final cut Pro:n perustoiminnoista. Ei muuta kuin homma käyntiin..
Kolmen tunnin päästä aloittamisesta olin innoissani: tämähän sujuu jopa! Olin kuitenkin ylpeä itsestäni tasan siihen asti kunnes vilkaisin kuinka monta sekuntia kappaleen kolmesta minuutista oli "kuvitettu": 25 sekuntia.
"voi vit..."
Koneen ääressä tuli siis vietettyä jokunen tovi. Final cut Pro on sinänsä helppo ohjelma käyttää, mutta käyttöliittymän kanssa purin hammasta kerran jos kolmannenkin. Toki kosketus ohjelmaan oli ensimmäinen enkä varmaankaan osaa kaikkia hienoja pikakomentoja, mutta silti: Miksi projektin alkuun ei pääse enteriä painamalla kuten Pro Toolsissa? Miksi aikajanaa ei voi Zoomata sisään/ulos hiiren rullalla? Miksi ohjelma ei osaa lukea ajatuksia?
Enigeis, valmista tuli abaut 12-16 tunnissa. Tanja kehui tahtia nopeaksi, mutta itselle tuo puolivuorokautinen tuntui aikalailla pitemmältä. Jäljen laatua en uskalla itse sanoa hyväksi tai huonoksi, mutta ylpeä tuotoksesta kuitenkin olen näin leikkausneitsyyteni sen parissa menettäneenä. Videolla esiintyy Carun lisäki myös aina välistä Audio Incogniton poikia ja muutamia muitakin kuten esimerkiksi ihanat kuvaajamme. Suuret kiitokset Tanjalle, Ullikselle ja muutamalle muulekin kuvalaiselle työstä ja avusta. Kiitosta kuuluu myös Nightclub Martinkarhulle, minkä tiloissa videota on kuvattu. Katso ja kerro oliko vaivan arvoista !
Kokemus oli sinänsä aika jäätävä. Idea kuvataltioinnista pulpahti mieleeni joskus helmikuun puolella vaikken edes silloin vielä tiennyt mitä kaikkeja realiteetteja moinen toiminta tulisi vaatimaan. Sain puhuttua mukaan täältä koulusta kuvapuolelta kaksi ihanaa naisihmistä heilumaan kameroiden kanssa. Tanja ja Ullis tekivät mahtavaa jälkeä ehkä hieman kyseenalaisista olosuhteista huolimatta; valaistuksen vähäisyys tai totaalinen puute, allekirjoittaneen jatkuva kysely/naputus/ressaaminen, humalaiset rokkikukkoilijat jne... Kuvamateriaalia työstettäväksi tuli kaiken kaikkiaan jotakuinkin 3-4 tuntia ja sitten muutaman viikon päästä alkoikin uuden opettelu - nimittäin leikkaaminen. Istuin kuvapuolen mäkkiluokassa koneen ääreen Tanjan kanssa ja sain lyhyen mutta sitäkin ytimekämmän opastuksen Final cut Pro:n perustoiminnoista. Ei muuta kuin homma käyntiin..
Kolmen tunnin päästä aloittamisesta olin innoissani: tämähän sujuu jopa! Olin kuitenkin ylpeä itsestäni tasan siihen asti kunnes vilkaisin kuinka monta sekuntia kappaleen kolmesta minuutista oli "kuvitettu": 25 sekuntia.
"voi vit..."
Koneen ääressä tuli siis vietettyä jokunen tovi. Final cut Pro on sinänsä helppo ohjelma käyttää, mutta käyttöliittymän kanssa purin hammasta kerran jos kolmannenkin. Toki kosketus ohjelmaan oli ensimmäinen enkä varmaankaan osaa kaikkia hienoja pikakomentoja, mutta silti: Miksi projektin alkuun ei pääse enteriä painamalla kuten Pro Toolsissa? Miksi aikajanaa ei voi Zoomata sisään/ulos hiiren rullalla? Miksi ohjelma ei osaa lukea ajatuksia?
Enigeis, valmista tuli abaut 12-16 tunnissa. Tanja kehui tahtia nopeaksi, mutta itselle tuo puolivuorokautinen tuntui aikalailla pitemmältä. Jäljen laatua en uskalla itse sanoa hyväksi tai huonoksi, mutta ylpeä tuotoksesta kuitenkin olen näin leikkausneitsyyteni sen parissa menettäneenä. Videolla esiintyy Carun lisäki myös aina välistä Audio Incogniton poikia ja muutamia muitakin kuten esimerkiksi ihanat kuvaajamme. Suuret kiitokset Tanjalle, Ullikselle ja muutamalle muulekin kuvalaiselle työstä ja avusta. Kiitosta kuuluu myös Nightclub Martinkarhulle, minkä tiloissa videota on kuvattu. Katso ja kerro oliko vaivan arvoista !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)