Idols - Musiikki teollisuudessa

 Tulikin sitten kirjoitettua tällä kertaa hieman enemmänkin. Kyseessä oli tehtävänanto musiikkibisneksen perusteiden kurssilta ja valitsin esseeni aiheeksi Idolsin. Pitkää teksiä ja paljon asiaa, mutta jos ei muuta niin kaikelle löytyy jonkin asteinen lähde; esim NYtimes, New York Daily News, stat.fi ja ifpi.fi.


Idols - Musiikki teollisuudessa

 Johdanto

    Tänä päivänä ei juuri ole ihmistä, joka ei tietäisi, mikä on "Idols". Ilmiö on levinnyt jotakuinkin kymmenessä vuodessa kirjaimellisesti maailman joka kolkkaan ja kaikkia siihen liittyviä julkaisuja kuten "Idols-extroja", nettisivuja, blogeja ja fanisivuja seurataan päivittäin kaikkialla. Siis todellakin kaikkialla. Ilmiö on ohittanut suosiossa kauan hallineen "kykykilpailun" Euroviisut jo pitkän aikaa sitten monen kaulan mitalla. Sen kuvan minkä ohjelma ja sen tekijät haluavat kilpailusta antaa on, että tarkoituksena on etsiä uusia häkellyttävän lahjakkaita tähtiä tuikkimaan musiikki- ja viihdetaivaalle. Todellisuus on kuitenkin monissa tapauksissa toinen. Kun katsoo hieman tarkastelevammalla silmällä lavasteiden taakse ei tilanne olekaan enää niin glamour; Idols ja kaikki muut enemmän tai vähemmän vastaavat TosiTV-ohjelmat ovat bisnestä ja kuten aina ennenkin, on tälläkin bisneksellä tarkoituksena tehdä rahaa. 
 
 Formaatti ja sen taustat

    Koko formaatti on saanut alkunsa Uudesta-Seelannista 1999 "Popstars" nimisestä ohjelmasta. Tuottaja Jonathan Dowling myi konseptin oikeudet Australialaiselle Screentimelle, mistä ne sittemmin myytiin TresorTV:lle saksaan. Brittiläinen TV-tuottaja/manageri Simon Fuller, joka tunnetaan muun muassa S Club 7:n ja Annie Lennoxin managerina, sai ohjelmasta ja sen formaatista idean ja loi "Pop-Idol" konseptin. Formaatti lähti käyntiin "virallisesti" Britanniasta ohjelmalla "Pop-Idol" vuonna 2001 ja sen valtavan suosion myötä amerikkalainen televisioyhtiö FOX ja 19 Entertainment kiinnostuivat konseptista. American Idol: The Search for a Superstar-ohjelmaa alettiin esittää FOXilla kesäkuun 11. 2002 ja se oli sen kesän suurimpia hittejä ja kasvoi nopeasti televisio-ohjelmasta ilmiöksi. Vuoteen 2005 mennessä American Idolista oli tullut suurin ohjelma USA:ssa, ja tämän aseman se piti seuraavat kuusi vuotta. Tähän päivään mennessä ohjelmaa on tuotettu 11 tuotantokautta (joista viimeisin on vielä kesken).
    Ohjelman katsojaluvut puhuvat puolestaan. Ensimmäisen tuotantokauden aloitusjakso keräsi "vaivaiset" 9,85 miljoonaa katsojaa kun taas kauden päätösjaksoa seurasi 23,02 miljoonaa amerikkalaista. Seuraavien kausien katsojaluvut ovat olleet aina keskimäärin 30 miljoonaa ja American Idolia pidetään suosituimpana ohjelmana Amerikkalaisen television historiassa, ohittaen supersuositut ohjelmat kuten All in the Family ja The Cosby Show. Valtaisan suosion ansiosta formaatti on levinnyt koko maailmaan; emo-ohjemaa esitetään yli sadassa maassa ja sen lisäksi noin 40 maalla on oma versionsa - kukin omassa maassaan miltei samassa mittakaavassa suosittu. Suomen Idols keräsi vuonna 2007 keskimäärin yli miljoona television katselijaa ruutujen ääreen eikä tilanne ole muuttunut tänäkään vuonna: viikolla 9 Idolsia seurasi 1 077 000 suomalaista. Jopa Idols-extra-lähetykset keräävät satoja tuhansia katsojia suomessa.


    Ohjelma on siis TosiTVtä ja sen formaatti on seuraava:
"The program aims to discover the best singer in the country where the winner is determined by the viewers."
    - American Idol, Wikipedia

Ohjelma etenee vaihe vaiheelta, jossa alkupäässä kilpailijoiden jatkoon pääsystä päättävät yksinomaan tuomarit. Kilpailijoiden edettyä semifinaaleihin asti annetaan yleisölle valta päättää jatkoon pääsijät äänestyksen kautta. Tuomarit jäävät tässä vaiheessa päätäntävallaltaan vähäiseen rooliin, mutta ovat silti mukana kommentoimassa kilpailijoiden esityksiä ja erityistapauksissa, kuten tasatilanteissa, antamassa ylimääräisen äänensä. Näin tapahtuu kuitenkin todella harvoin kilpailun semifinaali- ja varsinkin finaalivaiheessa. Tuomarit ovat aina musiikkialan ammattilaisia kuten tuottajia tai menestyneitä artisteja/esiintyjiä kuten esimerkiksi Paula Abdul, Simon Cowell ja Randy Jackson. Tuomarikokoonpano on muuttunut vuosien varrella ja tätä nykyä ohjelmassa on usein myös vierailevia tuomareita amerikan artistikentältä; Lionel Richie, Gene Simmons, Neil Patrick Harris, Shania Twain ja niin edelleen. Tuomareina suomessa ovat toimineet muun muassa Jone Nikula, Asko Kallonen, Patric Sarin ja Nina Tapio. Tuomareiden lisäksi tärkeässä roolissa ohjelman kulkua ovat juontajat. Amerikassa Ryan Seacrest on juontanut kaikkia tuotantokausia kun taas suomessa kokoonpano on vaihtunut aika usein; juontotehtäviä ovat hoitaneet esimerkiksi Jani Toivola, Heikki Paasonen, Ellen Jokikunnas ja Niina Herala.

    Kilpailun voittajalle annetaan levytyssopimus suurelle levy-yhtiölle ja sen lisäksi myös managerointisopimus 19 Managementiltä. Näiden lisäksi voittaja allekirjoittaa useita muita tuottoisia sopimuksia. Miltei aina myös muut finalistit saavat sopimustarjouksia ja pääsevät kiertämään amerikkaa suurien levy-yhtiöiden alaisuudessa. Suomessa kilpailu etenee samalla kaavalla ja voittajan palkkiot ovat samaa luokkaa. Kilpailun voittajat ja myös lukuiset muut finalistit ovat miltei poikkeuksetta kaikki sainattuna Sony BMG:lle ja ovat kiertäneet suomea jo useamman vuoden.

 Artistin asialla?

    Formaatti ei ole kuitenkaan jäänyt kritiikittä. Amerikan Yhdysvalloissa on useita tapauksia, joissa yleisöäänestyksessä on ollut jotakin vikaa ja sitä ylläpitänyttä lafkaa AT&T:tä on syytetty äänestystuloksien tai itse äänestämisen manipuloinnista esimerkiksi kausilla kolme (Jennifer Hudsonin putoaminen) ja kaksi (Ruben Stubbard VS. Clay Aiken). Myös Suomessa äänestystuloksien todenperäisyyttä on myös epäilty miltei jokaisella tuotantokaudella.

    "Onko jengi niin sinisilmäistä, ettei ketään ihmetyttänyt jo Suomen Idolsin ensimmäisenä kautena, miten ja miksi Suomen menestynein Idoli (Antti Tuisku) jäi kolmanneksi? Miten Pete Parkkonen suosiosta huolimatta jää tänä vuonna himmeille sijoille tai miksi Ilkka Jääskeläinen voitti toisen tuotantokauden?"
    - Jaajo Linnonmaa 25.11.2008

    Kaikkien epäilyjen lisäksi on kyseenalaistettava myös kilpailuun osallistuvien etujen ajaminen ja hyvinvointi jo kilpailun alkuvaiheista lähtien. Alkupään karsinnoissa kilpailijoiden valinta menee seuraavasti:

1. Kilpailija laulaa kameralle pienessä kopissa, jossa hän saa yksinkertaisen palautteen; jatkoon tai ei. Se kuka tai ketkä arvion antavat on täysi mysteeri
2. Kopista selvinny kilpailija pääsee tuomareiden eteen laulamaan. Tässä vaiheessa päätäntävalta on pääosin tuomareilla, mutta päätöstä ei tehdä aina vain laulutaitojen perusteella. Jatkoon pääsyyn vaikuttaa suuresti myös osallistujan luonne, ulkonäkö (kannattaa katsoa finaalijaksoja; "epäkaupallisen" näköiset kilpailijat on karsittu jo kauan aikaa sitten) ja monet muut jopa käsittämättömät ulkomusiikilliset tekijät. On myös oletettava, että tässä vaiheessa tuomarit voivat vastaanottaa käskyjä "ylemmiltä" tahoilta koskien kilpailijan jatkoon päästämistä tai ei.
3. Kilpailun seuraavassa vaiheessa jatkoon pääsystä päättävät edelleenkin tuomarit. Tässäkin kohtaa tuotantoyhtiön edustajilla voi olla sormensa pelissä.

    Jos kilpailun tarkoitus on etsiä parhainta esiintyjää osallistujien joukosta on kummallista, että kilpailun alkupuolella ruutuaikaa saa myös vähemmän lahjakkaita ja jopa naurettavia esityksiä. Omaa taitamattomuuttaan tajuamaton osallistuja päästetään kameroiden eteen nolaamaan itsensä vain ja ainoastaan viihdearvon perusteella. Mitä enemmän draamaa, komediaa tai hallitsemattomia tunteita tuotantotiimi arvioi kilpailijan tallennuttavan nauhalle, sitä suuremmalla todennäköisyydellä me saamme seurata häntä sitten sunnuntai-iltana televisiosta. Tämä prosessi pätee Amerikassa, Suomessa ja hyvin todennäköisesti myös kaikkialla muualla maailmassa. Periaatteessa tuotantotiimi käyttää siis ihmisten unelmia törkeästi hyväkseen luodakseen katsojille mielenkiintoista TVtä - ja samalla tehdäkseen rahaa. Amerikoissa arviot kilpailun todenmukaisesta etenemisestä ovat äärimmäisen kyseenalaisia. New York Daily News uutisoi 2009, että kahdeksannen tuotantokauden finaalinelikko olisi valittu etukäteen tuotantotiimin johdosta. Lehdelle asian paljasti "ohjelman työryhmään kuulunut naishenkilö". Työntekijän mukaan asiasta oli päätetty jo aiemmin kulissien takana ja kärkinelikon valinnassa on otettu huomioon laulajien kaupallinen potentiaali sekä heidän elämäntarinansa kiinnostavuus ja tyylinsä verrattuna kisassa aikaisemmin menestyneihin tähtiin.


   
    "The producers want Danny and Alex. They have potential commercially, good image and intresting background stories"
    -New York daily Newsin nimetön lähde, 2009

Lukuja ja sopimuksia

    Vuonna 2008 Fox Broadcasting, American Idolin tuotantoyhtiö, nettosi mainostuloilla 903 miljoonaa dollaria kaksinkertaistaen kolmen vuoden takaisen tuloksensa. Summaan ei kuitenkaan sisälly muun muassa royalteja tai sponsorisopimuksia joten FOXin kassaan kilisi siis yli miljardi amerikan dollaria. Jaksokohtaisesti American Idol tuottaa noin 7 miljoonaa per puoli tuntia. Keskimäärin ohjelma tuottaa siis noin 230 000 dollaria per minuutti. Viime aikoina American Idolin suosio on ollut laskussa, mutta jollain käsittämättömällä tavalla ohjelma on samaan aikaan kasvattanut rahallista tulostaan.

    "They are just raking in the money, hand over fist. There are certain things that ‘American Idol’ does not do well, like selling DVDs. But the whole industry is moving toward a different model where deciding whether something is a hit or not is not just based on how much you charge for 30 seconds of advertising.”
    - Brad Adgate, vanhempi tutkimusjohtaja (Horizon Media), NYTimes

    Lisäksi täytyy ottaa huomioon kuinka paljon kilpailussa menestyneet osallistujat tuottavat taustalla toimivalle yhtiölle. Esimerkiksi vuonna 2007 Ari Koivusen ja Kristian Meurmannin esikoislevyt tuottivat Sony BMG:lle arviolta 800 000 euroa - ja tämä vain muutamassa kuukaudessa. Sonyllä on listoillaan tällä hetkellä 7 Idols-artistia - muun muassa Anna Abreu, jonka levyjä on yhteensä myyty noin 170 000 kappaletta. Amerikassa ensimmäisen tuotantokauden voittajan Kelly Clarksonin levyjä on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ja myös muiden American Idoleiden levymyynnit ovat miljoona luokkaa. Artistit ovat myös saaneet useita palkintoja kuten Grammyjä.
    Kuinka paljon artistit sitten näkevät näistä tienatuista summista? Suomessa heille on tarjolla 5-7% levymyynnistä enkä epäile yhtään etteikö prosenttiosuus olisi amerikassa jopa pienempi. Kakku jakaantuu suomessa jotakuinkin seuraavasti: myyntihinnasta kaupalle 16,95 vähennetään tekeminen ja painatus, mainostus, ja formaattimaksut. Tämän jälkeen jaettavaksi jää 4-5 euroa josta seitsemänkin prosenttia on 0,28 - 0,35e. Tämän mukaan Anna Abreu on siis kolmessa vuodessa kolmella levyllään tienannut itselleen 201705 euroa ja SonyBMG:lle 2 679795 euroa. Yllämainittu Ari Koivunen pääsi vuonna 2007 yli 81 000 euron vuosituloihin samalla ansaiten Sonylle yli miljoona euroa. Menestyvän suomalaisen idols-tähden keskimääräiset vuositulot ovat siis noin 75 000 euroa. Tässä täytyy kuitenkin painottaa sanaa menestyvä hyvinkin paljon
  
Artistin takana seisova levy-yhtiö pitää huolen artistista niin kauan kun hän tuo taloon rahaa ja myy. Mikäli näin ei tapahdu joutuu allekirjoitettu sopimus aika nopeasti silppuriin; esimerkiksi toisen tuotantokauden Roni Tran allekirjoitti vuonna 2006 sopimuksen Sony BMG:n kanssa, mutta esikoisalbumi floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Tranin sopimus irtisanottiin, mutta levy-yhtiön virallisen lausunnon mukaan huono myynti ei ollut tähän syynä. Toinenkin toisen tuotantokauden kilpailija, Agnes Pihlava, allekirjoitti sopimuksen Sonyn kanssa, mutta on viimeisimpien tietojen mukaan töissä kaupan kassalla. Tällä hetkellä suomessa ainoat idols-taustaiset edelleen menestyvät artistit ovat Antti Tuisku ja Anna Abreu, joista ensimmäinen on kaavasta poiketen tällä hetkellä Warnerin listoilla.
    Idols voittajaan kohdistuva viehätys ja into laskee hyvin nopeasti ja varsinkin suomessa. Jokaisen esiintyjän tapauksessa esikoislevy on myynyt hienosti ja sitä seuranneet julkaisut huomattavasti vähemmän.


    Artistilla on siis täysi työ ylläpitää suosiotaan idols-nosteen lakattua auttamasta. Se kuinka paljon levy-yhtiö osallistuu kyseiseen toimintaan on täysi arvoitus. Ilkka Jääskeläinen, toisen tuotantokauden voittaja, jonka ura floppasi jo alkutekijöissään mainitsi viihdeuutisten haastattelussa vuonna 2008, että hänen levynsä tehtiin hutiloiden.

    "Niitä laulullisia vahvuuksia, joita itselläni on - niitä kuitenkin on  - ei käytetty ensimmäisellä levyllä. Jouduin laulamaan silloin niin kiirellä."
    -Ilkka jääskeläinen, 2008

    Amerikkalaiset Idolit menestyvät kotimaassaan huomattavasti paremmin myyntien osalta, mutta ovat käsittämättömien rajoituksien alaisina heti sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien. Jokainen allekirjoittanut on siitä hetkestä lähtien käytännöllisesti katsoen 19 Entertainmentin ja sitä kautta Simon Fullerin omaisuutta. Joka ikinen heidän uraansa liittyvä seikka (esim. merchandice, keikat, kiertueet, sponsorisopimukset) arvioidaan, suunnitellaan ja päätetään managerointi tiimin toimesta eikä artistilla itsellään ole sananvaltaa lainkaan. Mikäli artisti rikkoo sopimusta millään tavalla on sakoksi asetettu 5 miljoonaa dollaria.

    "The producer has the right to record any and all behavior of the contestant in and in connection with the series and use the contestant´s likeness, voice and any other biographical material, wheter true or false, any way they want to
    - Pieni osa sopimuksen tekstistä

    Kelly Clarkson yritti aikoinaan taistella itseään irti sopimuksestaan siinä tietenkään onnistumatta. Hän kuitenkin onnistui jossain määrin saamaan kontrollia omaan musiikkiinsa muun muassa tyylin suhteen ja kenen tuottajan kanssa hän työskentele. Valitettavasti hänen tapauksensa on jotakuinkin ainoa laatuaan ja lukuisat artistit joutuvat vain kestämään "Slavetracktiään".

 Loppusanat

    Kilpailuun osallistuva, niin suomessa kuin muualla, ei aina välttämättä ymmärrä ohjelman realiteetteja ja sen takana toimivaa koneistoa. Kaiken ohjelmassa tapahtuvan toimeenpanijana ja suvereenina hallitsijana toimii tuotantoyhtiö, amerikassa FOX ja suomessa sen yksi osa Fremantle Media, joka on yksi suurista viihdeteollisuuden osista ja tässä haluankin painottaa sanaa teollisuus. Koko Idol-formaatin voisi kuvitella valtavana tehtaana, jossa raaka-aineena toimivat kilpailijat ja koneen käyttäjinä tuotantoyhtiö ja sen edustajat. Realistisesti ajateltuna on koneen ainoa tarkoitus tuottaa lopputuotteenaan katsojalukua eli rahaa. Formaatti on onnistunut koko maailmassa sokaisemaan suuret massat käyttäen hyväkseen unelmien tavoittelua ja poptähteyden glamourisointia. Kilpailu saa aikaan osallistujissa hysteeristä  uskoa uuden malliseen amerikkalaiseen unelmaan, jonka mukaan jokaisesta voi tulla rikas ja ennen kaikkea ihailtu pop-tähti.
   
 Ohjelma on muovannut muiden TosiTV-sarjojen kanssa käsittämättömällä tavalla, kuitenkin kenties tahattomasti, mielikuvaa tähteydestä ja julkisuudesta kaikkialla maailmassa. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana suurien massojen mieliin on pinttynyt  kuva tähteydestä ja julkisuudesta itseisarvona. Tämä taas on johtanut oikeasti taitavien muusikoiden ja taiteilijoiden marginalisoitumiseen. Ei suurella levy-yhtiöllä ole mikään pakko ottaa listoilleen oikeasti mielenkiintoista ja taitavaa artistia kun on tarjolla lukuisia valmispakkauksia, joista kukin myy hyvin oman aikansa. Kun yksi on lypsetty loppuun on uudella jo nimi sopimuksessa ja mikä parhainta lehtien kansissa. Yhtiölle summaantuva työmäärä ja vaadittava vaivannäkö on formaattivoittajan kohdalla huomattavasti pienempi kuin mitä se olisi ns. tavallisen artistin kohdalla.

    Amerikassa Idolsin arvioidaan tulleen tiensä päähän ja mikäli näin on ei kestä kauaa kun sama tapahtuu niin suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ikävä kyllä TosiTV ei kuole koskaan ja tuotantoyhtiöt tulevat keksimään aina uusia tapoja tienata rahaa. Formaattitelevisio kilpailuineen on jättänyt pois pyyhkiytymättömän jälkensä musiikkiteollisuuteen; kertakäyttöisyys ja eritoten nopeat voitot ratkaisevat. Samaan aikaan myös musiikkia kuuntelevien massojen keskittymiskyky on laskenut ja mikäli tilanne jatkuu saman tulee se myös laskemaan jatkossakin. Artisteista ja musiikista itsessään on tullut kertakäyttötavaraa, jolla täytetään suurimpien radioiden soittolistat aina muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Toki formaatti on luonut joitakin suurempaakin suurempia tähtiä maailman laajuisesti ja osa tekee jopa kunnioitettavaa materiaalia.  Ohjelma itse onnistuu myös viihdyttämään katsojaansa ja itsekin myönnän seuranneeni mielenkiinnolla sen kulkua niin jenkkiversiossa kuin suomalaisessakin. Silti näkisin ohjelman syvääluotaavamman ja pitkäaikaisen vaikutuksen lähinnä negatiivisena, mitä tulee musiikkiin yleisellä tasolla.

Ohi on 2/4

Joo.

Vähän on meinannut alkaa jo tässä mielenterveys rakoilla, mutta nyt on sentään jo osa takana

http://soundcloud.com/innerspacemusic/sets/soma/

Tämän ensimmäisen vuoden päästereoääniteprojekti on nyt valmis. Mitään sanottavaa ei oikeastaan ole. Ainakaan vielä sillä pää on aika tyhjä vielä toistaiseksi - kirjoittelen sitten lisää kun osaan kuunnella tuorein korvin nuita tuotoksia.